keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Siamilainen kesäkurpitsa
Kun tuossa selailin kuva-arkistojani, niin törmäsin uudestaan tähän erikoisuuteen vuodelta 06. Aikamoinen kaksoiskesäkurpitsa, siamilainen kesäkurpitsa.
Tälläiseen ei kyllä aivan joka päivä kyllä törmäille, mutta tuskimpa se aivan harvinainenkaan ilmiö on. Alemmassa kuvassa on pari viipaletta kesäkurpitsasta. Muistaakseni kurpitsan maussa ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa tai moitittavaa.
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Raivatun metsän satoa
Ja sitten niihin kasveihin. Seuraavanlaisia näkyi kevätkesäisessä maisemissa hakkuu aukealla ja ympäristössä:
Metsätähden lehdet muuttuvat tummiksi liian auringon vaikutuksesta. Tämä kasvi varmasti väistyy muutaman vuoden päästä hakkuu aukeilta.
Hento Suo-orvokki on lehtojen ja kosteikkojen pikkuinen somistaja.
maanantai 24. toukokuuta 2010
Lisää kukkasia
lauantai 22. toukokuuta 2010
Kukkasia
Ja lopuksi vielä kuvanen tuomen kukista, täälläpäin tuomitalvi on alkanut terälehtien leijailessa maahan.
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Mutaatio Tulppaani?
Kummatkin tulppaanit ovat nousseet samasta kasvustosta, eli samasta sipulista tai sen jälkeläisistä. Ensimmäinen kuva on viime vuodelta, 2009 ja jälkimmäinen kuva tältä vuodelta. Kuten kuvasta huomaa, viime vuonna tulppaani on kirkkaan keltainen (jollainen se on ollut sitä edellisinäkin vuosina) ja nyt kukka on saanut hentoa punaisen sävyjä. Onko kyseessä mutaatio, vai...
Tarinasta tekee mielenkiintoiseksi minun ja siskoni pienimuotoinen väittely siitä minkä värinen tämä kyseinen tulppaani on. Minä tietenkin sanoin tulppaania keltaiseksi ja hän väitti sitä punaiseksi. Lopuksi minä sanoin sovittelevasti: "Ehkä niitä on kumpiakin värejä, punaista ja keltaista." Hämmästys oli tietenkin suuri meillä kummillakin, kun kukka alkoi punertumaan. Sattumaa vai sananvoimaa, sitä en voi valitettavasti tietää, koska tulppaanit eivät osaa puhua.
torstai 13. toukokuuta 2010
Silmuja ja Nuppuja, mutta mitä lajia?
1: Tuomi
2:Orapihlaja
3: Karviainen
4: Rusopajuangervo
tiistai 11. toukokuuta 2010
Miniatyyri pähkinä, eli maapahkinä kokeilun jatkoa
Kuten olin jo aikaisemmin kirjoittanut, niin aloitin maapähkinöillä kokeilun jossa viljelin siemeniä eripäin ja kuorittuna ja kuorimattomana. Nyt kerron mitä on tapahtunut viime kerran jälkeen kun asettelin juuria kasvattaneet taimet takaisin multaan.
Aloitetaan M1:stä. Vieressä on kuva siitä minkalainen kyseinen kasvi on tätä nykyään. Ensimmäinen huomio minkä pistin merkille ahtaissa oloissa kasvaneista maapähkinöistä; ne olivat kuin miniatyyrejä syvässä mullassa kasvaneihin verrokkeihin verrattuna. Olen siis keksinyt maapähkinä bonsain!
Kohopenkki
Rakennusohjeet sain hyödyllisestä Lena Israellsonin kirjoittamasta kirjasta Kotipuutarhuri. Kirjan mukaan optimaalisin kohopenkin perustamisaika olisi syksyllä rakennusaineiden runsauden takia, mutta kyllä sen keväälläkin voi rakentaa, kuten minä tein. Rakennus ohjeet ovat seuraavanlaiset, alin kerros ensimmäisenä:
- n. 50cm enintään 30cm pituisia marjapensaiden oksia ja muita risuja.
- n. 20cm karkeaa ja painavaa kasvijätettä. Ruohoturpeet ja tuppaat, kurpitsan maartisokan ja auringonkukanvarsia yms.
- n. 20cm hienoa jätettä kuten ruohosilppua ja lehtiä.
- 10-15cm puoliksi maatunutta kompostia
- 10cm puutarhamultaa.
keskiviikko 5. toukokuuta 2010
Inkivääri
Kun viimeksi seitsämäntoista päivää sitten tarkistin mukulat oli kasvu vielä pientä. Nyt sain kokea yllätyksen, kun mukula oli innostunut kasvattamaan uutta vartta kasvattajan katseilta piilossa.Varsi on hyvin roteva, etusormen paksuutta (eikä minun sormet ei ole prinssinakkeja). Kun tämä varsi pääsee auringonvaloon, niin se taatusti voittaa pienemmästä mukulasta tulleen varren. Kun olin kerta utelias ja kaivoin mukulan mullasta pois, niin päätin samalla siirtää sen 1.5 kertaa suurempaan ruukkuun. Tämän jälkeen en enää kaiva mukulaa, vaan kärsivälisesti odotan uuden varren tuloa. Tiedä vaikka olisi kukkavarsi tulossa!
maanantai 3. toukokuuta 2010
Kaksosia ja muutama muu kasvuun lähtijä
Tuossa sain yllättyä kun huomasin mandariinin siemenestä tulleen kaksi vartta, kuulema ei ole tavatonta ja joillain lajeilla jopa aika normaalia. No mikäpäs siinä, saa kaksi kasvia yhden hinnalla.
Yksi nautinnollisimmista kasvatus projekteista on inkivääri. Kun olin saanut hätisteltyä harsosääskien toukat mutustamasta mukulaa, alkoi inkivääri kasvamaan oikein kunnolla. Nykyään ruoko on jo noin kymmenen senttiä, ja alkaa kasvattelemaan jo toista lehteä.
Kaktuksen siemenistä iti vielä toisellaisia kaktuksia kuin mitä vanhemmassa viestissä kerrottiin. Kaktustarhassa on nyt kuusi pientä mehikasvin alkua.
Granaattiomena taisi olla mullissa noin kuukauden enenkuin se nousi pinnalle. Eilen sirkkalehdet auksesivat ja tänään nappasin kuvan kasvista. Samoihin aikoihin kylvetty passionhedelmä ei näytä minkäänlaisia merkkejä itämisestä, ehken se johtuu siitä etten liiemmin pitänyt siemeniä herkkuna. Granaattiomenan mehu on taivaallista, nam!
torstai 29. huhtikuuta 2010
Isoäiti ja Lapsi
Kotiin keretessäni en meinannut millään malttaa edes kuvata tätä "ei niin avokaadomaista" möllykkää, mutta kuitenkin sain maltettua. Otin jokseenkin huonon kuvan, jossa sormi törrötää mittatikkuna nurkassa. Innolla aloin varovasti viiltää jo vanhaksi mennyttä hedelmää siemenen ympäriltä. Samalla keksin keinon jolla vahingoitetaan mahdollisimman vähän siementä hedelmän sisällä: Leikataan veitsellä hedelmää niin, että teräpuoli osoittaa siemenestä poispäin, näin saadaan aikaiseksi vähiten vaurioita. Ei voinut edes sanoa, että hedelmä olisi ylikypsyydessään aivan mössöä, vaan pikemminkin aika kova. Kovuuden takia ja varotoimista huolimatta ensimmäinen kosketus siemeneen oli aika väkivaltainen, joskin tahaton. Siitä isoin punainen laikku siemenen kyljessä.
Yllätys oli suuri, siemenhän oli miltei itänyt! Tosin en olisi pahemmin ihmetellyt vaikka hedelmän kyljestä olisi puskenut juurta jo kaupan hyllyllä. Pesin siemenen ja asetin sen työpöydälle hetkeksi kuivumaan. Ja mitä, Äiti haluaa pois kuoristaan. Kuului rusahdus, toinenkin, ja monta muuta perästä. Kuori halkeili siemenen yltä ja sen sai lopulta rapsutelua pois ilman suurempaa vaivaa. Vielä samana iltana asetin siemenen ruukkuun odottamaan kasvua.
Vieressä kuva vanhemmasta, jo keväällä istutetusta avokaadosta. Tämän nimesin Lapseksi ja Isosta mustasta hedelmästä otetun siemenen Isoäidiksi. Taas saadaan miettiä kumpi oli ensin Muna vai Kana.
tiistai 27. huhtikuuta 2010
Maapähkinäkoe, idätys
- M1 Kuorittu, itupuoli alas
- M2 Kuorittu, itupuili ylös
- M3 Kuorimaton, itupuoli alas
- M4 Kuorimaton, itupuoli ylös
- M5 Kuorittu, poikittain
- M6 Kuorimaton, poikittain
Suuria muutoksia ei tapahtunut muutamaan päivään, kunnes 22.4 huomasin yhdessä ruukussa karvoja. Kyseessä oli M2, nurinpäin kuorittu. Juuren alku ei ollut kasvanut kovinkaan hyvin ja siemen oli alkanut homehtua, joten lykkäsin sen roskiin. Heti seuraavana päivänä tongin loputkin pähkinät pois mullasta ja katsoin mitä oli tapahtunut. Kaivuu operaatiolla ei ole mitään muuta perustetta, kuin vaisto, johon tosin joskus kannattaa luottaa. Istutuksesta on kulunut kuusi päivää, ja saan esitellä kuvan kummajaiskaartista:
Kuvassa kummajaiskaarti, eli itäneet siemenet ovat siinä asennossa kuin me multaan on laitettu. Ensimmäisenä kaikista pisti huomioon sellainen asia, että kuorittujen pähkinöiden kasvu on jokseenkin lyhkäistä. Vertailukappale toistaa tämän tuloksia, kuoritut pähkinät altistuuvat herkemmin homeelle ja ovat hidaskasvuisia, ainakin juuren osalta, mutta sehän on kasvin tärkeimpiä osia. M4, joka M2:sen kanssa näytteli juurta pinnalla, kuitenkin selvisi ja käänsi juuren aika mallikkaasti maapallon ydintä kohti. Se on vielä mietinnän alla tuleeko M4:sesta ikinä elinvoimasta kasvia. Kuvauksen jälkeen asetin jokaisen kasvin-alun takaisin ruukkuunsa ja katson mitä niistä tulee.
Tulos:
Jos nyt ei liiaksi mietitä sattuman mahdollisuuksia ja testi-aineiston suppeutta voidaan huomata seuraavanlaisia malleja.
- M3, joka on laitettu täysin oppikirjamaisesti oikeinpäin, on itänyt täydellisesti ja juuri on kasvanut muita pitemmäksi.
- Kuoriminen ei todellakaan näytä edistävän kasvua, vaan tuntuu heikentävän kasvin vastustuskykyä.
- Poikittain laittaminen tuntuu hidastavan kasvua jonkin verran, mutta sillä tuntuu olevan mahdollisuus lähteä kasvuun.
- Vertailukappale syvässä ruukussa tuntuu osoittavan, että maapähkinää kannattaa viljellä lopulliseen ruukkuun.
perjantai 23. huhtikuuta 2010
Kaktusten kasvuvoimaa
21.4 ensimmäinen kaktus puski mullan pinnalle (ensimmäinen kuva). Tänään huomasin selvän eron pikkukaktuksessa ja nappasinpa uuden kuvan. Kahdessa päivässä on tapahtunut jo noin paljon, niin mitäs sitten viikossa tai kuukaudessa. Innolla odottaen tulevaa ja loppujen siementen itämistä. Nimettömien kaktusten seuraaminen tulee olemaan hauskaa puuhaa, sitä ei yhtään tiedä minkälainen kehitys-suunta on tälläkin taimella. Kohta saa hoitaa kaktustarhaa, sillä seuralaisia puskee jo mullasta pinnalle.
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Kevään pioneerit
Nyt kun kevät taas iloisesti kolkuttaa ovelle, saa ilokseen huomata erillaisten kasvien heräävän talven peiton alta. Muutamat puutarhan kasveista tuntuu ottavan pienen varaslähdön asiassa, joten kutsun niitä Kevään pioneereiksi.
Vaahtera
Vielä kun pihan vanhat vaahterat nukkuvat talviunensa loppuja, alkaa siemenillä täysimittainen itäminen. Tottakai näillä "arktisilla" seuduilla Suomessa pitää olla nopea tai muuten jää kesän kelkasta myöhäiseen. Heti ensimmäisten sulamisvesien innoittamana alkaa näkyä viimevuotisten lehtien lomassa vaaleanvihreitä juuren alkuja.
Pensaat ja puut
Puutarhan ensimmäisiä puuvartisia kasveja joissa näkee kevään merkkejä ovat muun muassa; Tuomi, syreeni, mustaherukka ja villivadelma. Nämä ihanat kasvit kertovat pulskilla silmuilla omaa kieltänsä. Kun on jättänyt talveksi mustaherukan lehdet maahan, voi näin keväisinkin nauttia haravoinnin lomassa lehtien ihanasta tuoksusta.
(Viereisessä kuvassa syreeni)
Raparperi
Yksi ilahduttavimmista näystä on raparperi, jonka nuoret punaiset alut aloittavat kasvunsa jo varhain keväällä.
Sipulikasvit
Mikäpäs olisi sen ilahduttavampaa kuin sipulikasvit. Nämä mukulakasvit ovat keränneet voimaa sipuliinsa, ja uhmaavat varhain keväällä luontoa, kun maa on vielä jäässä. "Tullaan vaikka läpi kiven jotta kevään ensimmäiset lämpimät säteet nähdään". Jos nyt ei läpi harmaankiven, niin ainakin edellisvuosien lehtien läpi. Krookkus on ehdoton suosikki ja sipulikasveista ensimmäisiä.
(Kuvissa krookkus, lehdellä oleva tulppaani ja tuntematon sipulikasvi.)
Viherkauneutta...
Viherkauneutta riittää, eikä se lopu aivan heti. Kasvikunnan monipuolisuus ihastuttaa, hämmästyttää ja yllätyksiä riittää jokaiselle vuoden päivälle. Tarkemmin sanottuna jokaiselle päivälle riittää n. 836 yllätystä! Tämäkin luku on varovainen arvio, sillä maailman lajien määrä on hyvin liikkuva summa. Jos eläisit sata vuotiaaksi ja olisit aloittanut kasvien tutkimisen heti synnyttyäsi, lajeja riittäisi vielä noin yhdeksän jokaiselle elämäsi päivälle. Jos lukuun otetaan kaikki jalostetut lajikkeet, on siinä hommaa yhdelle elämälle
Edellinen laskelma ja sen toteuttaminen on suorastaan utopinen, sillä tuskinpa mistään löytyy henkilöä jolla on mahdollisuus tutustua maailman kaikkiin kasveihin, edes pintapuolisesti. No vaikka sitä ei itse pysty tutustumaan edes puoliinkaan kasveista, voi sitä iloita siitä osasta jota voi katsoa tunnustella ja ihastella. Itselläni löytyy mielenkiintoa erilaisille kasvimaailman ilmiöille. Tämän blogin sisältö tulee muovautumaan kasveista kertovista jutuista, niin sisä-, ulko- ja keskipuolilta.
Tämän viestin kuvat on otettu enemmän tai vähemmän läheltä jostain kasvista. Muotojen, värien, hajujen ja makujen kirjo on uskomaton, ja kuvat käsittelevät sitä vain pintanaarmulla. Itse käytän harvoin jos ollenkaan adjektiiviä 'iljettävä' puhuttaessa kasveista, niin sellaisen kommentin sain viereisestä nystyrä kuvasta. Itse en edellenkään sanoisi sitä iljettäväksi vaan kiehtovaksi, mutta mielipiteensä on kullakin ja niin on hyvä.
"Meistä on moneksi", sanoi Köynnös Kaktukselle.