Siamilainen kesäkurpitsa

Kun tuossa selailin kuva-arkistojani, niin törmäsin uudestaan tähän erikoisuuteen vuodelta 06. Aikamoinen kaksoiskesäkurpitsa, siamilainen kesäkurpitsa.

Tälläiseen ei kyllä aivan joka päivä kyllä törmäille, mutta tuskimpa se aivan harvinainenkaan ilmiö on. Alemmassa kuvassa on pari viipaletta kesäkurpitsasta. Muistaakseni kurpitsan maussa ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa tai moitittavaa.

Raivatun metsän satoa

Nonii, sitä ei ole kerinnyt suunnata yhtään ajatusta tännepäin kun edellinen viikko on mennyt kiirreissä kuusentaimien merkeissä. Miltei näen vieläkin unissani punaisen pottiputken ja punaisen vasun täynä kuusen taimia, ja hakkuuaukeata riittämiin.

Ja sitten niihin kasveihin. Seuraavanlaisia näkyi kevätkesäisessä maisemissa hakkuu aukealla ja ympäristössä:

Metsätähden lehdet muuttuvat tummiksi liian auringon vaikutuksesta. Tämä kasvi varmasti väistyy muutaman vuoden päästä hakkuu aukeilta.

Hento Suo-orvokki on lehtojen ja kosteikkojen pikkuinen somistaja.

Lisää kukkasia

Jalostettuja esikoita. Alla on aika erikoinen esikko ja lähinnä muistuttaa hentoa kevätesikkoa:

Valkovuokon violetti muoto.

Kauneimmat sinivuokot löytyy luonnosta, kuten tämä.

Kukkasia

Tänään tuli laitettua loputkin siemenet maahan, aah. Ja tässä niitä kuvasia kukkasista jota jo viime viestissä lupailin.

 Ja lopuksi vielä kuvanen tuomen kukista, täälläpäin tuomitalvi on alkanut terälehtien leijailessa maahan.

Mutaatio Tulppaani?

Tähän alkuun ensin purnutus siitä kuinka digikameran akussa ei ole virtaa ikinä silloin kun sillä meinaisi ottaa kuvia. Tästä syystä tähän viestiin ei vielä tullut enempää kuvia tai aiheita kuin seuraavat tulppaanit. (Niitä on luvassa ;) )

Kummatkin tulppaanit ovat nousseet samasta kasvustosta, eli samasta sipulista tai sen jälkeläisistä. Ensimmäinen kuva on viime vuodelta, 2009 ja jälkimmäinen kuva tältä vuodelta. Kuten kuvasta huomaa, viime vuonna tulppaani on kirkkaan keltainen (jollainen se on ollut sitä edellisinäkin vuosina) ja nyt kukka on saanut hentoa punaisen sävyjä. Onko kyseessä mutaatio, vai...

Tarinasta tekee mielenkiintoiseksi minun ja siskoni pienimuotoinen väittely siitä minkä värinen tämä kyseinen tulppaani on. Minä tietenkin sanoin tulppaania keltaiseksi ja hän väitti sitä punaiseksi. Lopuksi minä sanoin sovittelevasti: "Ehkä niitä on kumpiakin värejä, punaista ja keltaista." Hämmästys oli tietenkin suuri meillä kummillakin, kun kukka alkoi punertumaan. Sattumaa vai sananvoimaa, sitä en voi valitettavasti tietää, koska tulppaanit eivät osaa puhua.

Silmuja ja Nuppuja, mutta mitä lajia?

Tiistaina innostuin kuvaamaan pihan kasveja, ja erikoiskohteeksi nousi puiden ja pensaiden silmut ja nuput. Siitä sain idean ja ajattelin koetella lukijoiden tietoa silmuista. Oman mielipiteesi kasveista voit kirjoittaa kommenttina. Kuvissa on aika tavallisia puita ja pensaita, ja joukossa on myös yksi köynnös.

1: Tuomi

2:Orapihlaja

3: Karviainen

4: Rusopajuangervo

Miniatyyri pähkinä, eli maapahkinä kokeilun jatkoa

Jatkoa tekstille Maapähkinä koe: idätys, eli jos et ole lukenut niin kannattaa lukea jotta ymmärrät tämän tekstin sisältöä.

Kuten olin jo aikaisemmin kirjoittanut, niin aloitin maapähkinöillä kokeilun jossa viljelin siemeniä eripäin ja kuorittuna ja kuorimattomana. Nyt kerron mitä on tapahtunut viime kerran jälkeen kun asettelin juuria kasvattaneet taimet takaisin multaan.

Aloitetaan M1:stä. Vieressä on kuva siitä minkalainen kyseinen kasvi on tätä nykyään. Ensimmäinen huomio minkä pistin merkille ahtaissa oloissa kasvaneista maapähkinöistä; ne olivat kuin miniatyyrejä syvässä mullassa kasvaneihin verrokkeihin verrattuna. Olen siis keksinyt maapähkinä bonsain!

Kohopenkki

Koska syksystä ja viime vuodesta oli jäänyt paljon pensaiden oksia ja muuta kasvijätettä, niin ajattelin perustaa pihalle elämäni ensimmäisen kohopenkin.

Rakennusohjeet sain hyödyllisestä Lena Israellsonin kirjoittamasta kirjasta Kotipuutarhuri. Kirjan mukaan optimaalisin kohopenkin perustamisaika olisi syksyllä rakennusaineiden runsauden takia, mutta kyllä sen keväälläkin voi rakentaa, kuten minä tein. Rakennus ohjeet ovat seuraavanlaiset, alin kerros ensimmäisenä:

1. n. 50cm enintään 30cm pituisia marjapensaiden oksia ja muita risuja.
2. n. 20cm karkeaa ja painavaa kasvijätettä. Ruohoturpeet ja tuppaat, kurpitsan maartisokan ja auringonkukanvarsia yms.
3. n. 20cm hienoa jätettä kuten ruohosilppua ja lehtiä.
4. 10-15cm puoliksi maatunutta kompostia
5. 10cm puutarhamultaa.

Inkivääri

Luontainen uteliaisuus kukoistaa ja mitä lähemmäksi keskiyötä mennään sitä kovemmaksi uteliaisuus menee. Kyse on siis ikivääristä. Itselläni kasvaa kaksi inkivääriä, pienempi mukula ja isompi mukula. Pienemmän kuva on edellisessä postauksessa. Koska isomman pinnalla ei näkynyt paljon merkkejä kasvusta, päätin kaivaa mukulan maasta ja tarkistaa tilanteen.

Kun viimeksi seitsämäntoista päivää sitten tarkistin mukulat oli kasvu vielä pientä. Nyt sain kokea yllätyksen, kun mukula oli innostunut kasvattamaan uutta vartta kasvattajan katseilta piilossa.Varsi on hyvin roteva, etusormen paksuutta (eikä minun sormet ei ole prinssinakkeja). Kun tämä varsi pääsee auringonvaloon, niin se taatusti voittaa pienemmästä mukulasta tulleen varren. Kun olin kerta utelias ja kaivoin mukulan mullasta pois, niin päätin samalla siirtää sen 1.5 kertaa suurempaan ruukkuun. Tämän jälkeen en enää kaiva mukulaa, vaan kärsivälisesti odotan uuden varren tuloa. Tiedä vaikka olisi kukkavarsi tulossa!

Kaksosia ja muutama muu kasvuun lähtijä

Tuossa sain yllättyä kun huomasin mandariinin siemenestä tulleen kaksi vartta, kuulema ei ole tavatonta ja joillain lajeilla jopa aika normaalia. No mikäpäs siinä, saa kaksi kasvia yhden hinnalla.

Yksi nautinnollisimmista kasvatus projekteista on inkivääri. Kun olin saanut hätisteltyä harsosääskien toukat mutustamasta mukulaa, alkoi inkivääri kasvamaan oikein kunnolla. Nykyään ruoko on jo noin kymmenen senttiä, ja alkaa kasvattelemaan jo toista lehteä.

Kaktuksen siemenistä iti vielä toisellaisia kaktuksia kuin mitä vanhemmassa viestissä kerrottiin. Kaktustarhassa on nyt kuusi pientä mehikasvin alkua.

Granaattiomena taisi olla mullissa noin kuukauden enenkuin se nousi pinnalle. Eilen sirkkalehdet auksesivat ja tänään nappasin kuvan kasvista. Samoihin aikoihin kylvetty passionhedelmä ei näytä minkäänlaisia merkkejä itämisestä, ehken se johtuu siitä etten liiemmin pitänyt siemeniä herkkuna. Granaattiomenan mehu on taivaallista, nam!

Isoäiti ja Lapsi

Kun kävin kaupassa ja ohitin HEVi-osastoa, näin siellä jotain erikoista. Pikkuruisten ja vihreitten avokaadojen joukossa oli suuri pikimusta ja totaallisen ruma hedelmä. Hetken sitä mietitytti onko tuo edes avokaado, mutta kyllä sen täytyi olla. Niinpä pelastin tämän selvästi pilantuneen yksilön. En suinkaan nauti pilaantuneesta hedelmälihasta, vaan silmät kiiluivat jättimäisen siemenen perässä, mikä täytyi olla tämän suuren hedelmän sisällä. Olin varmasti löytänyt Kaikkien avokaadojen Äidin.

Kotiin keretessäni en meinannut millään malttaa edes kuvata tätä "ei niin avokaadomaista" möllykkää, mutta kuitenkin sain maltettua. Otin jokseenkin huonon kuvan, jossa sormi törrötää mittatikkuna nurkassa. Innolla aloin varovasti viiltää jo vanhaksi mennyttä hedelmää siemenen ympäriltä. Samalla keksin keinon jolla vahingoitetaan mahdollisimman vähän siementä hedelmän sisällä: Leikataan veitsellä hedelmää niin, että teräpuoli osoittaa siemenestä poispäin, näin saadaan aikaiseksi vähiten vaurioita. Ei voinut edes sanoa, että hedelmä olisi ylikypsyydessään aivan mössöä, vaan pikemminkin aika kova. Kovuuden takia ja varotoimista huolimatta ensimmäinen kosketus siemeneen oli aika väkivaltainen, joskin tahaton. Siitä isoin punainen laikku siemenen kyljessä.

Yllätys oli suuri, siemenhän oli miltei itänyt! Tosin en olisi pahemmin ihmetellyt vaikka hedelmän kyljestä olisi puskenut juurta jo kaupan hyllyllä. Pesin siemenen ja asetin sen työpöydälle hetkeksi kuivumaan. Ja mitä, Äiti haluaa pois kuoristaan. Kuului rusahdus, toinenkin, ja monta muuta perästä. Kuori halkeili siemenen yltä ja sen sai lopulta rapsutelua pois ilman suurempaa vaivaa. Vielä samana iltana asetin siemenen ruukkuun odottamaan kasvua.

Vieressä kuva vanhemmasta, jo keväällä istutetusta avokaadosta. Tämän nimesin Lapseksi ja Isosta mustasta hedelmästä otetun siemenen Isoäidiksi. Taas saadaan miettiä kumpi oli ensin Muna vai Kana.

Maapähkinäkoe, idätys

Kun maapähkinäpussista jäi suurin osa viljelyn jälkeen pussin pohjalle, ajattelin tehdä tieteellisen epätieteellisen pikku kokeen näiden maapähkinä parkojen kustannuksella. Testin tarkoitus oli katsoa kuinka maapähkinät itävät mitenkin päin, joten asettelin siemeniä seuraavan malliin multaan:

• M1 Kuorittu, itupuoli alas
• M2 Kuorittu, itupuili ylös
• M3 Kuorimaton, itupuoli alas
• M4 Kuorimaton, itupuoli ylös
• M5 Kuorittu, poikittain
• M6 Kuorimaton, poikittain

Olosuhteina jokaisella pähkinällä oli n. 6x6x5cm kokoiset kylvöruukut (viimeinen luku on syvyys). Aiemmin keväällä olin jo kasvattanut tilavassa ruukussa maapähkinää, joten kokeilin miten siemenet selviävät ahtaissa oloissa. Kylvin siemenet 17.4 ja jäin odottamaan, ja kastelemaan jokaista purnukkaa mahdollisimman tasaisesti. Ensimmäisiä merkkejä alkoi näkyä kahden päivän päästä. Tähän syypäitä olivat kaksi itupuoli ylöspäin asetettua siementä M2 ja M4. Koska juuren tynkä meinasi tulla mullan pinnalle, avitin näitä kahta laittamalla lisää multaa niiden päälle. Seuraavana päivänä 20.4 vertailukappale tilavassa ruukussa alkoi tulla jo pinnalle. Olin laittanut kaksi oikein päin (itupuoli alas) olevaa siementä vertailuksi tilavaan ruukkuun, toinen kuorimaton ja toinen kuorittu. Kuorimaton nousi ensin pinnalle, ja tätä tekstiä kirjottaessa kuorittu kasvaa aika nihkeästi kun kuorimaton kasvaa normaalisti.

Suuria muutoksia ei tapahtunut muutamaan päivään, kunnes 22.4 huomasin yhdessä ruukussa karvoja. Kyseessä oli M2, nurinpäin kuorittu. Juuren alku ei ollut kasvanut kovinkaan hyvin ja siemen oli alkanut homehtua, joten lykkäsin sen roskiin. Heti seuraavana päivänä tongin loputkin pähkinät pois mullasta ja katsoin mitä oli tapahtunut. Kaivuu operaatiolla ei ole mitään muuta perustetta, kuin vaisto, johon tosin joskus kannattaa luottaa. Istutuksesta on kulunut kuusi päivää, ja saan esitellä kuvan kummajaiskaartista:

Kuvassa kummajaiskaarti, eli itäneet siemenet ovat siinä asennossa kuin me multaan on laitettu. Ensimmäisenä kaikista pisti huomioon sellainen asia, että kuorittujen pähkinöiden kasvu on jokseenkin lyhkäistä. Vertailukappale toistaa tämän tuloksia, kuoritut pähkinät altistuuvat herkemmin homeelle ja ovat hidaskasvuisia, ainakin juuren osalta, mutta sehän on kasvin tärkeimpiä osia. M4, joka M2:sen kanssa näytteli juurta pinnalla, kuitenkin selvisi ja käänsi juuren aika mallikkaasti maapallon ydintä kohti. Se on vielä mietinnän alla tuleeko M4:sesta ikinä elinvoimasta kasvia. Kuvauksen jälkeen asetin jokaisen kasvin-alun takaisin ruukkuunsa ja katson mitä niistä tulee.

Tulos:

Jos nyt ei liiaksi mietitä sattuman mahdollisuuksia ja testi-aineiston suppeutta voidaan huomata seuraavanlaisia malleja.

• M3, joka on laitettu täysin oppikirjamaisesti oikeinpäin, on itänyt täydellisesti ja juuri on kasvanut muita pitemmäksi. 
• Kuoriminen ei todellakaan näytä edistävän kasvua, vaan tuntuu heikentävän kasvin vastustuskykyä.
• Poikittain laittaminen tuntuu hidastavan kasvua jonkin verran, mutta sillä tuntuu olevan mahdollisuus lähteä kasvuun.
• Vertailukappale syvässä ruukussa tuntuu osoittavan, että maapähkinää kannattaa viljellä lopulliseen ruukkuun.

Lopuksi kuvia kummajaiskaartin jäsenistä:

Kaktusten kasvuvoimaa

Tässä jo muutama päivä sitten huomasin eräitten kaktuksien itäneen (pieni musta kiiltäväpintainen siemen). Ilo onkin suuri sillä itämisestä ei ollut mitään varmuutta, siemenpussin parasta-ennen päiväys oli mennyt jo 2007 vuonna umpeen.

21.4 ensimmäinen kaktus puski mullan pinnalle (ensimmäinen kuva). Tänään huomasin selvän eron pikkukaktuksessa ja nappasinpa uuden kuvan. Kahdessa päivässä on tapahtunut jo noin paljon, niin mitäs sitten viikossa tai kuukaudessa. Innolla odottaen tulevaa ja loppujen siementen itämistä. Nimettömien kaktusten seuraaminen tulee olemaan hauskaa puuhaa, sitä ei yhtään tiedä minkälainen kehitys-suunta on tälläkin taimella. Kohta saa hoitaa kaktustarhaa, sillä seuralaisia puskee jo mullasta pinnalle.

Kevään pioneerit

Nyt kun kevät taas iloisesti kolkuttaa ovelle, saa ilokseen huomata erillaisten kasvien heräävän talven peiton alta. Muutamat puutarhan kasveista tuntuu ottavan pienen varaslähdön asiassa, joten kutsun niitä Kevään pioneereiksi.

Vaahtera

Vielä kun pihan vanhat vaahterat nukkuvat talviunensa loppuja, alkaa siemenillä täysimittainen itäminen. Tottakai näillä "arktisilla" seuduilla Suomessa pitää olla nopea tai muuten jää kesän kelkasta myöhäiseen. Heti ensimmäisten sulamisvesien innoittamana alkaa näkyä viimevuotisten lehtien lomassa vaaleanvihreitä juuren alkuja.

Pensaat ja puut

Puutarhan ensimmäisiä puuvartisia kasveja joissa näkee kevään merkkejä ovat muun muassa; Tuomi, syreeni, mustaherukka ja villivadelma. Nämä ihanat kasvit kertovat pulskilla silmuilla omaa kieltänsä. Kun on jättänyt talveksi mustaherukan lehdet maahan, voi näin keväisinkin nauttia haravoinnin lomassa lehtien ihanasta tuoksusta.
(Viereisessä kuvassa syreeni)

Raparperi

Yksi ilahduttavimmista näystä on raparperi, jonka nuoret punaiset alut aloittavat kasvunsa jo varhain keväällä.

Sipulikasvit

Mikäpäs olisi sen ilahduttavampaa kuin sipulikasvit. Nämä mukulakasvit ovat keränneet voimaa sipuliinsa, ja uhmaavat varhain keväällä luontoa, kun maa on vielä jäässä. "Tullaan vaikka läpi kiven jotta kevään ensimmäiset lämpimät säteet nähdään". Jos nyt ei läpi harmaankiven, niin ainakin edellisvuosien lehtien läpi. Krookkus on ehdoton suosikki ja sipulikasveista ensimmäisiä.
(Kuvissa krookkus, lehdellä oleva tulppaani ja tuntematon sipulikasvi.)

Viherkauneutta...

Viherkauneutta riittää, eikä se lopu aivan heti. Kasvikunnan monipuolisuus ihastuttaa, hämmästyttää ja yllätyksiä riittää jokaiselle vuoden päivälle. Tarkemmin sanottuna jokaiselle päivälle riittää n. 836 yllätystä! Tämäkin luku on varovainen arvio, sillä maailman lajien määrä on hyvin liikkuva summa. Jos eläisit sata vuotiaaksi ja olisit aloittanut kasvien tutkimisen heti synnyttyäsi, lajeja riittäisi vielä noin yhdeksän jokaiselle elämäsi päivälle. Jos lukuun otetaan kaikki jalostetut lajikkeet, on siinä hommaa yhdelle elämälle

Edellinen laskelma ja sen toteuttaminen on suorastaan utopinen, sillä tuskinpa mistään löytyy henkilöä jolla on mahdollisuus tutustua maailman kaikkiin kasveihin, edes pintapuolisesti. No vaikka sitä ei itse pysty tutustumaan edes puoliinkaan kasveista, voi sitä iloita siitä osasta jota voi katsoa tunnustella ja ihastella. Itselläni löytyy mielenkiintoa erilaisille kasvimaailman ilmiöille. Tämän blogin sisältö tulee muovautumaan kasveista kertovista jutuista, niin sisä-, ulko- ja keskipuolilta.

Tämän viestin kuvat on otettu enemmän tai vähemmän läheltä jostain kasvista. Muotojen, värien, hajujen ja makujen kirjo on uskomaton, ja kuvat käsittelevät sitä vain pintanaarmulla. Itse käytän harvoin jos ollenkaan adjektiiviä 'iljettävä' puhuttaessa kasveista, niin sellaisen kommentin sain viereisestä nystyrä kuvasta. Itse en edellenkään sanoisi sitä iljettäväksi vaan kiehtovaksi, mutta mielipiteensä on kullakin ja niin on hyvä.
"Meistä on moneksi", sanoi Köynnös Kaktukselle.