
Kotiin keretessäni en meinannut millään malttaa edes kuvata tätä "ei niin avokaadomaista" möllykkää, mutta kuitenkin sain maltettua. Otin jokseenkin huonon kuvan, jossa sormi törrötää mittatikkuna nurkassa. Innolla aloin varovasti viiltää jo vanhaksi mennyttä hedelmää siemenen ympäriltä. Samalla keksin keinon jolla vahingoitetaan mahdollisimman vähän siementä hedelmän sisällä: Leikataan veitsellä hedelmää niin, että teräpuoli osoittaa siemenestä poispäin, näin saadaan aikaiseksi vähiten vaurioita. Ei voinut edes sanoa, että hedelmä olisi ylikypsyydessään aivan mössöä, vaan pikemminkin aika kova. Kovuuden takia ja varotoimista huolimatta ensimmäinen kosketus siemeneen oli aika väkivaltainen, joskin tahaton. Siitä isoin punainen laikku siemenen kyljessä.
Yllätys oli suuri, siemenhän oli miltei itänyt! Tosin en olisi pahemmin ihmetellyt vaikka hedelmän kyljestä olisi puskenut juurta jo kaupan hyllyllä. Pesin siemenen ja asetin sen työpöydälle hetkeksi kuivumaan. Ja mitä, Äiti haluaa pois kuoristaan. Kuului rusahdus, toinenkin, ja monta muuta perästä. Kuori halkeili siemenen yltä ja sen sai lopulta rapsutelua pois ilman suurempaa vaivaa. Vielä samana iltana asetin siemenen ruukkuun odottamaan kasvua.
Vieressä kuva vanhemmasta, jo keväällä istutetusta avokaadosta. Tämän nimesin Lapseksi ja Isosta mustasta hedelmästä otetun siemenen Isoäidiksi. Taas saadaan miettiä kumpi oli ensin Muna vai Kana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita kysymyksiä, mielipiteitä ja ripaus muuta mitä mieleen tulee. Voit kirjoittaa myös nimettömänä.