Isoäiti ja Lapsi

Kun kävin kaupassa ja ohitin HEVi-osastoa, näin siellä jotain erikoista. Pikkuruisten ja vihreitten avokaadojen joukossa oli suuri pikimusta ja totaallisen ruma hedelmä. Hetken sitä mietitytti onko tuo edes avokaado, mutta kyllä sen täytyi olla. Niinpä pelastin tämän selvästi pilantuneen yksilön. En suinkaan nauti pilaantuneesta hedelmälihasta, vaan silmät kiiluivat jättimäisen siemenen perässä, mikä täytyi olla tämän suuren hedelmän sisällä. Olin varmasti löytänyt Kaikkien avokaadojen Äidin.

Kotiin keretessäni en meinannut millään malttaa edes kuvata tätä "ei niin avokaadomaista" möllykkää, mutta kuitenkin sain maltettua. Otin jokseenkin huonon kuvan, jossa sormi törrötää mittatikkuna nurkassa. Innolla aloin varovasti viiltää jo vanhaksi mennyttä hedelmää siemenen ympäriltä. Samalla keksin keinon jolla vahingoitetaan mahdollisimman vähän siementä hedelmän sisällä: Leikataan veitsellä hedelmää niin, että teräpuoli osoittaa siemenestä poispäin, näin saadaan aikaiseksi vähiten vaurioita. Ei voinut edes sanoa, että hedelmä olisi ylikypsyydessään aivan mössöä, vaan pikemminkin aika kova. Kovuuden takia ja varotoimista huolimatta ensimmäinen kosketus siemeneen oli aika väkivaltainen, joskin tahaton. Siitä isoin punainen laikku siemenen kyljessä.

Yllätys oli suuri, siemenhän oli miltei itänyt! Tosin en olisi pahemmin ihmetellyt vaikka hedelmän kyljestä olisi puskenut juurta jo kaupan hyllyllä. Pesin siemenen ja asetin sen työpöydälle hetkeksi kuivumaan. Ja mitä, Äiti haluaa pois kuoristaan. Kuului rusahdus, toinenkin, ja monta muuta perästä. Kuori halkeili siemenen yltä ja sen sai lopulta rapsutelua pois ilman suurempaa vaivaa. Vielä samana iltana asetin siemenen ruukkuun odottamaan kasvua.

Vieressä kuva vanhemmasta, jo keväällä istutetusta avokaadosta. Tämän nimesin Lapseksi ja Isosta mustasta hedelmästä otetun siemenen Isoäidiksi. Taas saadaan miettiä kumpi oli ensin Muna vai Kana.

Maapähkinäkoe, idätys

Kun maapähkinäpussista jäi suurin osa viljelyn jälkeen pussin pohjalle, ajattelin tehdä tieteellisen epätieteellisen pikku kokeen näiden maapähkinä parkojen kustannuksella. Testin tarkoitus oli katsoa kuinka maapähkinät itävät mitenkin päin, joten asettelin siemeniä seuraavan malliin multaan:

• M1 Kuorittu, itupuoli alas
• M2 Kuorittu, itupuili ylös
• M3 Kuorimaton, itupuoli alas
• M4 Kuorimaton, itupuoli ylös
• M5 Kuorittu, poikittain
• M6 Kuorimaton, poikittain

Olosuhteina jokaisella pähkinällä oli n. 6x6x5cm kokoiset kylvöruukut (viimeinen luku on syvyys). Aiemmin keväällä olin jo kasvattanut tilavassa ruukussa maapähkinää, joten kokeilin miten siemenet selviävät ahtaissa oloissa. Kylvin siemenet 17.4 ja jäin odottamaan, ja kastelemaan jokaista purnukkaa mahdollisimman tasaisesti. Ensimmäisiä merkkejä alkoi näkyä kahden päivän päästä. Tähän syypäitä olivat kaksi itupuoli ylöspäin asetettua siementä M2 ja M4. Koska juuren tynkä meinasi tulla mullan pinnalle, avitin näitä kahta laittamalla lisää multaa niiden päälle. Seuraavana päivänä 20.4 vertailukappale tilavassa ruukussa alkoi tulla jo pinnalle. Olin laittanut kaksi oikein päin (itupuoli alas) olevaa siementä vertailuksi tilavaan ruukkuun, toinen kuorimaton ja toinen kuorittu. Kuorimaton nousi ensin pinnalle, ja tätä tekstiä kirjottaessa kuorittu kasvaa aika nihkeästi kun kuorimaton kasvaa normaalisti.

Suuria muutoksia ei tapahtunut muutamaan päivään, kunnes 22.4 huomasin yhdessä ruukussa karvoja. Kyseessä oli M2, nurinpäin kuorittu. Juuren alku ei ollut kasvanut kovinkaan hyvin ja siemen oli alkanut homehtua, joten lykkäsin sen roskiin. Heti seuraavana päivänä tongin loputkin pähkinät pois mullasta ja katsoin mitä oli tapahtunut. Kaivuu operaatiolla ei ole mitään muuta perustetta, kuin vaisto, johon tosin joskus kannattaa luottaa. Istutuksesta on kulunut kuusi päivää, ja saan esitellä kuvan kummajaiskaartista:

Kuvassa kummajaiskaarti, eli itäneet siemenet ovat siinä asennossa kuin me multaan on laitettu. Ensimmäisenä kaikista pisti huomioon sellainen asia, että kuorittujen pähkinöiden kasvu on jokseenkin lyhkäistä. Vertailukappale toistaa tämän tuloksia, kuoritut pähkinät altistuuvat herkemmin homeelle ja ovat hidaskasvuisia, ainakin juuren osalta, mutta sehän on kasvin tärkeimpiä osia. M4, joka M2:sen kanssa näytteli juurta pinnalla, kuitenkin selvisi ja käänsi juuren aika mallikkaasti maapallon ydintä kohti. Se on vielä mietinnän alla tuleeko M4:sesta ikinä elinvoimasta kasvia. Kuvauksen jälkeen asetin jokaisen kasvin-alun takaisin ruukkuunsa ja katson mitä niistä tulee.

Tulos:

Jos nyt ei liiaksi mietitä sattuman mahdollisuuksia ja testi-aineiston suppeutta voidaan huomata seuraavanlaisia malleja.

• M3, joka on laitettu täysin oppikirjamaisesti oikeinpäin, on itänyt täydellisesti ja juuri on kasvanut muita pitemmäksi. 
• Kuoriminen ei todellakaan näytä edistävän kasvua, vaan tuntuu heikentävän kasvin vastustuskykyä.
• Poikittain laittaminen tuntuu hidastavan kasvua jonkin verran, mutta sillä tuntuu olevan mahdollisuus lähteä kasvuun.
• Vertailukappale syvässä ruukussa tuntuu osoittavan, että maapähkinää kannattaa viljellä lopulliseen ruukkuun.

Lopuksi kuvia kummajaiskaartin jäsenistä:

Kaktusten kasvuvoimaa

Tässä jo muutama päivä sitten huomasin eräitten kaktuksien itäneen (pieni musta kiiltäväpintainen siemen). Ilo onkin suuri sillä itämisestä ei ollut mitään varmuutta, siemenpussin parasta-ennen päiväys oli mennyt jo 2007 vuonna umpeen.

21.4 ensimmäinen kaktus puski mullan pinnalle (ensimmäinen kuva). Tänään huomasin selvän eron pikkukaktuksessa ja nappasinpa uuden kuvan. Kahdessa päivässä on tapahtunut jo noin paljon, niin mitäs sitten viikossa tai kuukaudessa. Innolla odottaen tulevaa ja loppujen siementen itämistä. Nimettömien kaktusten seuraaminen tulee olemaan hauskaa puuhaa, sitä ei yhtään tiedä minkälainen kehitys-suunta on tälläkin taimella. Kohta saa hoitaa kaktustarhaa, sillä seuralaisia puskee jo mullasta pinnalle.

Kevään pioneerit

Nyt kun kevät taas iloisesti kolkuttaa ovelle, saa ilokseen huomata erillaisten kasvien heräävän talven peiton alta. Muutamat puutarhan kasveista tuntuu ottavan pienen varaslähdön asiassa, joten kutsun niitä Kevään pioneereiksi.

Vaahtera

Vielä kun pihan vanhat vaahterat nukkuvat talviunensa loppuja, alkaa siemenillä täysimittainen itäminen. Tottakai näillä "arktisilla" seuduilla Suomessa pitää olla nopea tai muuten jää kesän kelkasta myöhäiseen. Heti ensimmäisten sulamisvesien innoittamana alkaa näkyä viimevuotisten lehtien lomassa vaaleanvihreitä juuren alkuja.

Pensaat ja puut

Puutarhan ensimmäisiä puuvartisia kasveja joissa näkee kevään merkkejä ovat muun muassa; Tuomi, syreeni, mustaherukka ja villivadelma. Nämä ihanat kasvit kertovat pulskilla silmuilla omaa kieltänsä. Kun on jättänyt talveksi mustaherukan lehdet maahan, voi näin keväisinkin nauttia haravoinnin lomassa lehtien ihanasta tuoksusta.
(Viereisessä kuvassa syreeni)

Raparperi

Yksi ilahduttavimmista näystä on raparperi, jonka nuoret punaiset alut aloittavat kasvunsa jo varhain keväällä.

Sipulikasvit

Mikäpäs olisi sen ilahduttavampaa kuin sipulikasvit. Nämä mukulakasvit ovat keränneet voimaa sipuliinsa, ja uhmaavat varhain keväällä luontoa, kun maa on vielä jäässä. "Tullaan vaikka läpi kiven jotta kevään ensimmäiset lämpimät säteet nähdään". Jos nyt ei läpi harmaankiven, niin ainakin edellisvuosien lehtien läpi. Krookkus on ehdoton suosikki ja sipulikasveista ensimmäisiä.
(Kuvissa krookkus, lehdellä oleva tulppaani ja tuntematon sipulikasvi.)

Viherkauneutta...

Viherkauneutta riittää, eikä se lopu aivan heti. Kasvikunnan monipuolisuus ihastuttaa, hämmästyttää ja yllätyksiä riittää jokaiselle vuoden päivälle. Tarkemmin sanottuna jokaiselle päivälle riittää n. 836 yllätystä! Tämäkin luku on varovainen arvio, sillä maailman lajien määrä on hyvin liikkuva summa. Jos eläisit sata vuotiaaksi ja olisit aloittanut kasvien tutkimisen heti synnyttyäsi, lajeja riittäisi vielä noin yhdeksän jokaiselle elämäsi päivälle. Jos lukuun otetaan kaikki jalostetut lajikkeet, on siinä hommaa yhdelle elämälle

Edellinen laskelma ja sen toteuttaminen on suorastaan utopinen, sillä tuskinpa mistään löytyy henkilöä jolla on mahdollisuus tutustua maailman kaikkiin kasveihin, edes pintapuolisesti. No vaikka sitä ei itse pysty tutustumaan edes puoliinkaan kasveista, voi sitä iloita siitä osasta jota voi katsoa tunnustella ja ihastella. Itselläni löytyy mielenkiintoa erilaisille kasvimaailman ilmiöille. Tämän blogin sisältö tulee muovautumaan kasveista kertovista jutuista, niin sisä-, ulko- ja keskipuolilta.

Tämän viestin kuvat on otettu enemmän tai vähemmän läheltä jostain kasvista. Muotojen, värien, hajujen ja makujen kirjo on uskomaton, ja kuvat käsittelevät sitä vain pintanaarmulla. Itse käytän harvoin jos ollenkaan adjektiiviä 'iljettävä' puhuttaessa kasveista, niin sellaisen kommentin sain viereisestä nystyrä kuvasta. Itse en edellenkään sanoisi sitä iljettäväksi vaan kiehtovaksi, mutta mielipiteensä on kullakin ja niin on hyvä.
"Meistä on moneksi", sanoi Köynnös Kaktukselle.