Kevähäisiä kuvia

Kirjavinkit: Hevi-harrastelua 60-luvulta.

Suomenkielisen laitoksen kansikuva

Jos olet kiinnostunut kasvattamaan kaikkea mitä kaupanhyllyiltä vaan mahdollista on kasvattaa, on tämä kirja juuri sinulle, huumoria ja tietoa pienessä paketissa.

Ikkunallani kasvaa sitruuna ja taatelipalmu, on kirja joka kertoo kirjoittajan omakohtaisista kokemuksista ja matkasta kohti itse kasvattavien kasvien maailmaan. Kaikki alkaa flunssasta ja sitruunamehusta, ja niin unelma omasta plantaasiviljelmästä New Yorkin keskustassa on luotu. Kirjan lähtökohta ja johdatus on jo niin ihana että ajatukset suuntautuvat pakosta oman viidakon perustamiseen. Flunssasta väsyneenä kirjoittaja heittää mehun joukossa olevat siemenet kitukasvuisen begonian juurelle ja muutaman viikon kuluttua mullasta pukkaa vihreätä. Lumivyöryn tavoin tästä alkaa seikkailu(sekoilu) mitä erilaisempien kasvien maailmaan, kirjan kirjoittajan vaimon huokaillessa välillä vieressä.


Osa kirjan viehätyksestä piileekin siinä että eletään 50-60 -lukujen paikkeilla, jolloin kaikkea tietoa ei ole voinut saada kirjoittamalla yksinkertaista hakusanaa Googleen tai muuhun hakukoneeseen. Kaikki on täytynyt joko lukea kirjasta kysyä asiantuntijoilta ja ystäviltä. Mutta ainahan tämä ei ole onnistunut ja pitää soveltaa omaa älykkyyttä ja olla välillä luova hullu. Kirjan englanninkielinen nimi: The After-Dinner Gardening Book (vapaa suomennos: Puutarhailua ruokailun jälkeen.), kertoo kaiken oleellisen kirjoittajan plantaasin perustamisen periaatteista. Kaikki kasvatettavat kasvit valikoituvat sillä periaatteella että "syö hedelmä ja säästä siemenet". Ja tämä ideologia välillä tuo hieman perse edellä puuhun menemisiä, mutta kommellukset ovat elämän suola.

Kirjan ohjeet ovat vieläkin yleispäteviä, mutta niitä ei kannata ruveta noudattamaan silmät ummessa. Parasta kirjassa on ihmisläheinen ja lämmin tunnelma, ja ennen kaikkea ettei se varsinaisesti ole kasvatusopas vaan pikemminkin tarina. Tarina siitä kuinka ikkunalla kasvaa sitruuna ja taatelipalmu.

Teos tiedot
Nimi: Ikkunallani kasvaa sitruuna ja taatelipalmu (The After Dinner Gardening Book)
Tekijät: Righard W. Langer, kuvitus: Susan McNeill, suom. Eero Huhtala
Kustantaja: Otava
Julkaistu: 1980, alkuperäinen teos 1969, 1971
Sivut: 180
ISBN: 951-1-05708-1

Mikä kasvi(s)?

Hihii, tuollaisen makron eli lähikuvan otin pari päivää sitten hyvin yleisestä, ja aikalailla jokaisesta kodista löytyvästä kasvista. Muutaman päivän sisällä mainitsen mistä kasvista on kyse, ellei joku tunnista tätä syötävää kasvia sitä ennen ;).

Siemeniä

Kuluva viikko on mennyt ahkerasti uuteen työympäristöön tutustumalla (Joensuun Kasvitieteellisessä puutarhassa Botaniassa harjoittelemassa), eikä tänne ole liiemmin kerinnyt ajatuksia suunata. Kevät se puskee eteenpäin ja siemeniä pitäisi kasvatella ja suurentaa lisää omaa huonekasvi-viidakkoa.

Kuvassa; Iso-siemen: Saksanpähkinä (Juglans regia). Siitä myötäpäivään; Maapähkinä (Arachis hypogaea), Kardemumma (Elettaria cardamomum), tuntematon chili (Capsicum sp.), tuntokasvi (Mimosa pudica), maailman tulisin chili (Capsicum chinense 'Naga Morich'), Papaija (Carica papaya), viikunaopuntia (Opuntia ficus-indica), Punapassio (Passiflora edulis), annoona (Annoona cherimola). Keskellä vaaleat sitruksen siemenet on veriappelsiinin siemeniä.

Saksanpähkinä on ollut mullasta jo vuoden alusta, eli piakkoin pitäisi tullakin jotain mullan pinnalle. Muutamia listan siemenistä on vielä kylvämättä ja ne pitäisi laittaa multaan vielä tällä viikolla. Kohta on taas pikku ruukkuja joka nurkka täynnä :).

Passionhedelmän (Passiflora edulis) siemeniä. Huomioitavana siementen pintakuvio.

Viimeviikkoa

Ritarinkukka (Hippeastrum sp.)

Viimeviikko oli jokseenkin kiireinen ja kaiken lisäksi loppu viikosta jouduin kärsimään flunssasta, joten mikään ei pahemmin innostanut.. No nyt ollaan jo miltei saatu taitettua flunssalta niskat ja ajattelin turista yleisesti mitä viime viikon kasvutarinoita täällä päin tapahtui.

Viereisen kuvan tuntematon ritarinkukka (Hippeastrum sp.) on itse kasvatettu Lidlistä ostetusta sipulisetistä (sipuli, ruukku ja kasvualusta). Pakkauksen kannessa mainostettiin perinteistä punaista "marketti amaryllistä", mutta se mitä sain oli aivan muuta. Periaatteessa kansi ei valehdellut kun siihen ympäripyöreästi sanottiin: "Amaryllis, Hippeastrum sp.", mutta tässä se taas nähdään... Itseäni asia ei pahemmin haitannut, koska kyllähän niitä normi kukkia saa lähikaupasta, joten viereinen hento kaunotar oli tervetullutta vaihtelua. Ja ehken seuraavana vuonna sitten ostan jotain erikoisempaa kasvatettavaa, ihan tietoisesti. No, se siitä mainonnan kieroudesta. Kuvailemani yksilö sattui tekemään joulupyhien jälkeen ilahduttavan yllätyksen, kun se huoneen nurkassa oli huomaamatta tehnyt kolmannen kukkavanan jonka värikkyydestä sain viime viikolla täydellä teholla nauttia.Tänään jo kukinta on mennyt täydellisesti ohi.

Multaan olisi menemässä muutamia kasveja. Nyt jo kylvömultien seasta löytyy tuntokasvia (Mimosa pudica) ja saksanpähkinää (Juglans regia). Tarkoitus olisi laittaa ainakin niitä siemeniä mitä pöydältä löytyy: Annoonaa (Annona cherimola), veriappelsiiniä, viikunakaktusta (Opuntia ficus-indica) ja passionhedelmää (punapassio, Passiflora edulis).

Eilen oli täälläpäin oikeastaan ensimmäinen kunnollinen kevätaurinko joka meinasi polttaa silmät päästä, mutta muuten mukava :). Saisi vaan olla enemmän niitä valoisia päiviä että alkaisi tottumaan siihen. Aurinkoisia hetkiä lukijoille.

Keltainen, punaverinen ja puoliverinen

Heh, taas jumituin kaupan hevi-osastolle täydellisesti, ja tämän kertainen syy on nämä mehevät keltaiset hedelmät, appelsiinit. Appelsiini on oikeastaan omenan kanssa parivaljakko jota löytyy jokaisen itseään kunnioittavan kauppiaan valikoimaan. Silloin tällöin normaali lajikkeiden lisäksi eksyy vähän erikoisuuksia kuten veriappelsiiniä.

Noin vuosi sitten tutustuin veriappelsiiniin ensimmäistä kertaa, ja ihmetys oli suuri. Nimensä veroinen kyllä, appelsiini jonka hedelmäliha ja mehu on violetinpunaista. Sitten sain kuulla valistavaa tietoa vanhemmilta että heidän nuoruudessaan veriappelsiini oli aika normaali ja verigreipistä ei ollut puhettakaan. Nykyään asia on kupsahtanut toisinpäin, verigreippi on normaali ja veriappelsiini se erikoisuus kaupan hyllyillä. Aina kun veriappelsiiniä on sattunut olemaan kaupassa olen ostanut vaihtelun vuoksi muutaman hedelmän. Sillä saa myös pientä keskustelun tynkää työpaikan kahviossa jos muuta ei hihasta nouse ;).

'Navel'-appelsiini, veriappelsiini ja puoliveriappelsiini

Oikeastaan tämän päivän appelsiini innostus ei lähtenyt veriappelsiinista, vaan kaupassa sellaisella nimellä kulkeva appelsiini kuin puoliveriappelsiini!!  Kuvan järjestys siis on; ensin normaali appelsiini ('Navel'-lajike), veriappelsiini ja puoliverinen. Koko matkan kotia päin mielessäni pohdin mitä siinä on puoliveristä, kuoressa näytti olevan hieman sitä punaisuutta, mitä ilmestyy oikein kypsiin veriappelsiineihin.Tuossa pienet kuvailmat minun appelsiinipäivän hedelmistä, erikoisuuksista en tiedä lajikkeita, mikä on harmi sinäänsä.

'Navel'-appelsiini

Tavallinen ja makoisa napa-appelsiini, jonka kuoret lähtee helposti "murahtaen" irti hedelmälihasta. Nyt tähän aikaan saa hyviä appelsiinejä ;)

Veriappelsiini

Sama järjestys: Normaali, veriappelsiini ja puoliverinen

Veriappelsiini on hyvinkin punainen tai osittain violetinpunertava appelsiini jonka mehu on voimakkaan punertavaa. Kuori punastuu hyvinkin voimakkaasti hedelmän vanhetessa. Veriappelsiinin maku on hyvin erillainen, se on happamampi ja jonkin verran aromaattisempi ja syvällisempi tavallisiin appelsiineihin verrattuna.Veriappelsiiniä voi hyvin käyttää värjäämään muuten kalvakoita mehuja antamaan niihin väriä ja lämpöä. Tämä on kokemisen arvoinen hedelmä, jota näkyy kaupoissa silloin tällöin.

Puoliveriappelsiini

Nimensä mukaan tämä on sekoitusta tavallista ja veriappelsiinia. Lajike jota söin muistutti ulkoasullisesti tavallista appelsiiniä, sillä erolla että kuori oli hiukan punertava ja lohkoissa näkyi pieniä punertavia läikkiä. Nämä pisteet eivät näkyneet hedelmän puolikkaassa (kuvassa), eikä ne vaikuttaneet pahemmin mehun väriin kuten kuvasta voi nähdä. Maku muistuttaa appelsiiniä, mutta on hivennen happamampi, mutta makuerot lopulta ovat lajike kohtaisia. Puoliverinen on sekoitus kumpiakin.